Liebermann et al. Foot strike patterns and collision forces in habitually barefoot
versus shod runners. Nature 2010; Vol. 463/28: 531-535.
Vapaamuotoisen käännöksen alkuperäisestä tutkimuksesta Oy Feelmax Ltd:lle tehnyt:
Petri Väyrynen (vayrynen(at)bluewin.ch)
Jalan iskeytyminen alustalle sekä törmäysvoimat luonnostaan avojaloin juoksevilla
verrattuna kengillä juoksijoihin.
Kantapää juoksun ja jalkaterän etu-/ keskiosajuoksun erot mielletään järkeviksi, kun niitä
ajatellaan evoluution näkökulmasta. Jos kestävyystyyppinen juoksu oli tärkeä
käyttäytymisen malli ennen nykyaikaisten juoksukenkien kehittämistä, niin silloin
luonnollisella (juoksutekniikan) valinnalla on odotettu olevan pienempi riski
vammautumisille ja epämukavuuksille. Tällöin juoksun on ajateltu tapahtuvan avojaloin
tai minimaalisilla kengillä. Suurin osa tämän päivän juoksijoista, jotka juoksevat kengät
jalassa ovat tyypillisesti kantapää juoksijoita. Toisin sanoen, juoksijat jotka eivät voi tai
eivät halua käyttää iskuavaimentavia kenkiä, joissa yleensä on lisäksi korotettu kantapään
asento, välttävät tietoisesti kantapään iskeytymistä alustaan. Näin ollen he kokevat myös
alhaisempia kehoon kohdistuvia iskuja, myös kovilla alustoilla juostessa.
Vahvan jalkaterän sisäkaaren kehittyminen parantaa suorituskykyä etu-/ keskiosa
juoksijoilla enemmän kuin kantapää juoksijoilla, koska etu- keskiosalla juostessa
sisäkaari venyy passiivisesti keskitukivaiheen ensimmäisen puolikkaan aikana. Toisin
sanoen, sisäkaari voi kantapää juoksijoilla venyä passiivisesti vain myöhemmässä
keskitukivaiheessa, kun sekä jalkaterän etuosa että takaosa ovat alustalla. Tämä ero
sisäkaaren toiminnassa saattaa osaltaan selittää avojaloin juoksemisen tehokkuuden
verrattuna kengillä juoksemiseen.
Todisteet osoittavat, että avojaloin tai minimaalisilla kengillä juoksevat välttävät
kantapää juoksua sen aiheuttaman suuren iskukuormituksen vuoksi. Tällä saattaa olla
jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia, sillä keskiverto juoksijan jalka iskeytyy alustaan
noin 600 kertaa kilometrin matkalla. Tämä iskukuormitus on taipuvainen altistamaan
juoksijaa rasitusvammoille. Rasitusvammojen esiintyminen on pysynyt melkoisena
viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana huolimatta juoksukenkien teknologisista
muutoksista. Muutoksilla on pyritty parantamaan erityisesti juoksukenkien
iskunvaimennusta sekä ohjaamaan jalkaterän toimintaa. Iskua vaimentavat ja kantapäästä
korotetut juoksukengät voivat olla miellyttävän tuntuisia jalassa, mutta ne ovat
taipuvaisia rajoittamaan alustasta välittyvää tuntoaistimusta. Tuntoaistimuksen
heikkeneminen tekee juoksijalle helpommaksi laskeutua alustalle kantapää edellä.
Useissa juoksukengissä on jalkaterän sisäkaarta tukeva rakenne sekä jäykkä pohja. Nämä
tekijät voivat johtaa jalkaterän lihasten passivoitumiseen ja heikentävät erityisesti
jalkaterän kaarirakenteiden toimintaa. Kaarirakenteiden toiminnan heikentyminen altistaa
ylipronaation syntymiselle, mikä lisää esimerkiksi kantakalvon kuormitusta ja saattaa
aiheuttaa muun muassa kantakalvon tulehduksia ja erilaisia jalkaterän kiputiloja.