On aika puolustaa lasten kengättömyyttä. Hämmästyttävät myytit ovat ympäröineet lasten jalkateriä ja jalkineita sukupolvien ajan.
Terveydenhuoltohenkilöstö etenkin jalkaterapeutit, ortopedit ja lastenlääkärit ovat olleet keskiössä perinteisine asenteineen, jotka liittyvät lasten kenkien käyttöön ja kasvavan jalkaterän riskeihin. Kenkien käytön seurauksena 7-8 vuoden ikäisen lapsen jalkaterä on jo anatomisesti muuttunut ja menettänyt osan normaaleista toiminnoistaan. Terveydenhuoltohenkilöstö on selittänyt tämän johtuvan sopimattomista kengistä tiedostamatta, että kaikki lasten kengät, hinnasta ja merkistä riippumatta ovat huonosti sopivia.
Edellisinä vuosikymmeninä nimekkäät jalkineiden valmistajat maineikkaine tuotenimineen väittivät omistautuneensa lasten terveen jalkaterän kehitykselle. Ennen 70-lukua oli vakiintunut tapa, että koululaiset pitivät kouluvuoden ajan tukevia nahkaisia koulukenkiä ja kesäisin hikoiltiin lenkkikengissä.
Jalkineiden valmistajat tuottivat ja jakoivat vanhemmille markkinointiohjelman mukaisesti opetuskirjallisuutta ja mainosvihkosia. Näissä kuvattiin lapsen jalkaterän anatomiaa ja kasvua, oikeanlaisen kengän tärkeyttä ja oikean koon sopivuutta sekä varoitettiin pienistä kengistä. Näin syntyi mielikuva valmistajien omistautumisesta lasten jalkaterveydelle, todellisuudessa teollisuus ei kuitenkaan käyttänyt yhtään rahaa jalkaterien tai kenkien tutkimustyöhön.
Vaikutusvaltaiset lehdet Parents ja My Baby olivat opetuskanavia, joissa kirjoitettiin lasten jalkojenhoidosta ja kengistä. Lehdissä ei koskaan kritisoitu kenkien ominaisuuksia. Käsite ”hyvä jalkine” oli yleisesti hyväksytty. Jos jalkaterän vaivoja esiintyi, niiden sanottiin johtuvan sopimattomista kengistä. Ei terveydenhuoltohenkilöstö eikä kukaan muukaan kyseenalaistanut ”hyvän kengän” ominaisuuksia tai rakenteellisia epäkohtia.
Mikään ei ole muuttunut
Lasten kengät tehdään nykyisinkin istuviksi ja myydään samoilla suosituksilla kuin yli puoli vuosisataa sitten. Terveydenhuoltohenkilöstö käyttää edelleen vanhoja suosituksia lasten hyvistä jalkineista, jotka todellisuudessa aiheuttavat jalkavaurioita. Verrattuna jalkineita käyttämättömien kansojen terveisiin jalkoihin yhdelläkään eurooppalaisella tai amerikkalaisella aikuisella ei ole anatomisesti tai toimintojen perusteella virheettömiä jalkateriä. Jalkaterien muutoksista vähintään 95 % on saanut alkunsa jo varhaislapsuudessa väärin suunniteltujen ja muotoiltujen kenkien käytön seurauksena.
Hyvän lasten kengän myytit
1. Kasvuvara
Perinteisesti lapsen kenkään on suositeltu jätettäväksi kasvuvaraa 1,27 cm (puoli tuumaa) tai peukalon verran tilaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kenkä ei taivu samasta kohdasta kuin lapsen päkiä, kun lähtökohtana on kantapää - päkiä -mitta (heel-to-ball).
2. Tukevuus
Myytin mukaan kengän on tuettava lapsen jalkaterää. Miksi jalkaterä tarvitsee tukea ja vahvistusta? Yleisin vastaus on aina ollut, että sisäkaari tarvitsee kengän antamaa tukea, koska kävelemme paljon kovilla alustoilla. Kengännauhojen tiukka sitominen painaa jalkapöydän päällä kulkevaa valtimoa (arteria dorsalis pedis) ja estää jalkaterän normaalin verenkierron.
Monissa Aasian kaupungeissa (Bombay, Manila, Calcuta, Jakarta) kasvaneilla paljasjaloin liikkuvilla lapsilla on terveet jalkaterät. Japanissa on riksan kuljettajia, jotka kuljettavat riksaa päivittäin 30-40 km paljasjaloin pääosin katetuilla ja mukulakivisillä kaduilla tai teillä. Heidän jalkakaarensa ovat miltei poikkeuksetta terveet ja erityisen vahvat, jopa 40 työvuoden jälkeen.
3. Istuvuus
Myytin mukaan kengän pitää istua napakasti päkiän kohdalta. Liian tyköistuvalla kengällä estetään lapsen jalkaterän kehittymisen kannalta tärkein tekijä: jalkapöydän ja sitä ympäröivien lihasten joustavat liikkeet jokaisen askeleen aikana.
4. Nilkan tukeminen
Myytti nilkan tukemisesta näkyy edelleen leikki-ikäisten kengän korkean varren suosiossa. Käytännössä nilkan lihakset vaativat harjoitusta kehittyäkseen. Jäykkä tuki nilkan ympärillä estää nilkkanivelen normaalin liikkuvuuden.
5. Tukeva kantio
Myytin mukaan kengän kantion on tuettava kantapäätä. Jotta akillesjänne ja nilkka voivat kehittyä normaalisti, kantion tulee mahdollistaa jalkaterän normaali liikkuvuus. Lapset, joilla on kantaluun virheasento, saattavat tarvita tukea kantapäähän.
Kengättömyyden puolesta puhuvat tutkimukset, joissa on todettu eroavaisuuksia kenkiä käyttävien akillesjänteen vahvuudessa verrattuna paljasjaloin liikkuviin. Kenialaisten maratonjuoksijoiden, jotka ovat viettäneet lapsuuden ja nuoruuden ilman kenkiä, jalkaterät ovat kehittyneet esteettömästi ja akillesjänteet ovat vahvoja ja voimakkaita, mikä on oleellista mm. maratonjuoksussa.
6. Kantaluun asennon tukeminen
Myytin mukaan kengän on estettävä kantaluun virheellinen asento. Ylipronaatio on pyhä käsite podiatrien keskuudessa. Normaalille pronaatiolle ja ylipronaatiolle ei ole olemassa tutkittua määrittelyä. Tämä on johtanut mielivaltaiseen pronaation ehkäisyyn nuorten kengissä, suunnittelemalla niihin mm. erilaisia sisäkaaren tukia, tukevia kantakappeja ja pronaatiokiilauksia. Näin estetään väkivalloin jalkaterän takaosan normaalit liikkeet ja toiminnot.
Urheilukengät heikentävät lasten jalkaterveyttä
Urheilukenkien suosio on lisääntynyt aikuisten ja nuorten jokapäiväisessä käytössä keveytensä, joustavuutensa, hengittävyytensä ja käyttömukavuutensa vuoksi. Urheilukengät ovat lasten jalkaterien kehitykselle yhtä huonot kuin muutkin jalkineet.
Urheilukenkien koko kasvaa kokoluokasta toiseen numeron välein, mikä on liian paljon lasten kohdalla. Perinteisesti lasten kengät numeroidaan puolinumeroittain. Lestien laajuudessa ei ole riittävästi valinnan varaa eikä urheilukenkien lesteissä ole standardeja, vaan jokaisella valmistajalla on oma mitoituksensa. Perinteisesti lasten kengissä on laajuusvaihtoehtoja enemmän.
Urheilukenkien pohjamateriaali on liian pitävää. Kasvava lapsi ottaa päivittäin noin 20.000 askelta ja jokaisella askeleella kenkä jarruttaa, jolloin varpaat törmäävät kengän kärkeen aiheuttaen samoja vaivoja kuin liian pienet kengät. Kun urheilukenkien nauhat sidotaan tiukasti ja nauhoittaminen jatkuu korkealle jalkapöydällä, kengän hengittävyys estyy ja jalkaterät ovat kuin saunassa.
Urheilukengissä pohjan käynti (kärjen käyrä osa) osuu jalkaterän rakenteen kannalta väärään kohtaan. Valmistajat ovat luoneet illuusion varvastyönnöstä ja kävelyn vaatimasta rullaavuudesta lisäämällä urheilukengän kärkiosaan normaalia enemmän käyntiä. Tämä sen vuoksi, että urheilukengän paksu ja joustamaton pohjamateriaali mahdollistaisi normaalin kävelyn varvastyöntövaiheessa vaatiman jouston. Liiallinen käynti kenkien kärjessä estää varpaiden oikeanlaiset toiminnot. Kengän paksu pohjarakenne ei kulu helpolla, joten uusia kenkiä ostetaan harvemmin, eikä huomioida jalkaterän kasvua.
Urheilukengät, mainostuksesta poiketen, eivät ole muita kenkiä kevyempiä, päinvastoin. Urheilukengän tukeva päällysrakenne yhdistettynä paksuun pohjaan lisää kengän painoa, mikä aiheuttaa tonnien ylimääräisen kuormituksen alaraajoille ja jalkaterille. Arvostettu brittiläinen kenkien tutkimusorganisaatio SATRA tutki urheilukenkien pohjan aiheuttaman kitkan vaikutusta jalkaterän hikoiluun verrattuna armeijan jalkineisiin. Tutkimus osoitti, että aavikko-olosuhteissa jalkaterien lämpötila nousi armeijan jalkineissa 37-39 °C ja urheilukengissä peräti 49 °C.
Lääkäri Stahelin tutkimuksessa vuonna 1980 ilmeni, että 65 % podiatreista ja 77 % lastenlääkäreistä piti urheilukenkiä sopivana vaihtoehtona perinteisille lastenkengille. Monien alan ammattilaisten suosituksista huolimatta, urheilukengät eivät tue lasten jalkaterveyttä.
Kengän korot ja varpaat
Tähän päivään asti pahin lasten ja nuorten jalkoihin vaikuttanut kenkien ominaisuus on ollut korot.
Lasten kenkien koron korkeus alkaa 1,59 cm, 5-8 vuotiailla korkoa on 1,90 cm ja 8 vuoden iästä alkaen korko saattaa olla jopa 2,54 cm, mikä vastaa aikuisen miehen kengän koron korkeutta. Jos suhteutetaan korko lapsen kokonaispituuteen, niin voidaan sanoa suuren osan lapsista käyttävän korkokenkiä. Seurauksena on nähtävissä rakenteellisia vaurioita lapsen jalkaterässä, mm. akillesjänteen kasvun häiriintyminen ja jalkapohjan kalvojänteen lyheneminen, mikä vaikuttaa edelleen kantapää-päkiä -mitan lyhenemiseen. Tämä pienentää jalkapohjan tukipintaa alustaan ja voi lisätä pystyasennon ja kävelyn epävakautta. Korko estää askellettaessa jalkaterän normaalin kuormituksen. Murrosikään asti lasten kengissä ei pitäisi olla lainkaan korkoja. Poikkeuksen voivat tehdä yli 10-vuotiaiden tyttöjen juhlakengät.
Vastasyntyneen varpaat ovat valmiit tarttumaan alustaan. Kenkiä käyttävissä kulttuureissa on 8 ikävuoteen mennessä lasten varpaiden toimintakapasiteetista menetetty jo puolet. Varpaat ovat enää pelkät lisukkeet, joissa on havaittavissa alkavaa vasaravarpaisuutta.
Miltei kaikki lasten kengät ovat käyrälestisiä. Käyrä lesti on keskeinen jalkaterän anatomisten toimintojen muutosten aiheuttaja. Vuosisatojen ajan kengät on muotoiltu käyrälestisiksi vastaamaan oikean ja vasemman jalkaterän muotoja, vaikka jalkaterät ovat selvästi suoralinjaiset.
Ensikengät
Kenkiä käyttävissä kulttuureissa (n. 5 miljardia ihmistä) jalkaterien laiminlyönti tai paremminkin rikos jalkateriä kohtaan alkaa lapsen ollessa muutaman kuukauden ikäinen.
Vauvan jalkaterä tungetaan ensikenkään, joka on jalkapöydän yläosaan asti nauhoitettu korkeavartinen kenkä. Lapsi yrittää saada kenkää pois jalasta ja taistelee pysyäkseen kenkiensä kanssa tasapainossa, koska jalkaterän luonnolliset toiminnot ja kengän toiminta ovat vastakkaisia.
Kenkien pohjat ovat liian paksut ja jäykät vauva- ja leikki-ikäisille. Myynnissä olevien kenkien pohjien paksuus on 0,63 – 0,95 cm, mikä estää 85 - 90 % nilkan koukistuksesta ja 55 - 65 % päkiän taipumisesta. Seurauksena on pannukakkumainen askeltaminen. Kenkien kiinnitys estää hengittävyyden. Pehmustettu iltti aiheuttaa sen, että vanhemmat sitovat nauhat entistä tiukemmalle. Kengästä muodostuu hikinen ja epäterveellinen paikka jalkaterälle.
Vuonna 1980 Weiss selvitti tutkimuksessaan vanhempien, terveydenhoitohenkilöstön (podiatrit, lastenlääkärit, ortopedit) ja kenkäkauppiaiden käsityksiä liittyen lasten kenkiin. Tutkimuksesta kävi ilmi, että vanhemmista
- 73 % piti lapsilla kenkiä ennen kävelyn oppimista
- 91 % nauhoitti kengät ylös asti
- 51 % hankki kengät, joissa on sisäkaaren tuki
- 74 % osti kovapohjaiset kengät
- 22 % sai opastusta lasten ensikenkien hankintaan lääkäriltä kysyessään sitä
Samassa tutkimuksessa ilmeni, että suurin osa kauppiaista suosittelee kenkiä, koska ne helpottavat lapsen kävelyä. Myyjistä 75 % suosittelee kovia pohjia kenkiin ennen kävelyn oppimista, mutta myös ensiaskelkenkiin. Alle 10 % myyjistä oli saanut koulutusta lasten kenkiin liittyen.
Terapeuttiset kengät
1930-70 -luvulla lapsille hankittiin kenkiä, joissa oli terapeuttisia ominaisuuksia. Kengissä oli erilaisia jalkaterää muovaavia ominaisuuksia, jotka tekivät niistä raskaat ja jäykät. Kenkien tarkoituksena oli korjata ja estää lapsen kasvavan jalkaterän vaivoja ja asentomuutoksia. Kenkien valmistajat ja asiantuntijat puhuivat niiden puolesta. Vanhemmat tunsivat syyllisyyttä, jos eivät hankkineet lapsilleen näitä kenkiä. Yksikään terapeuttisten kenkien valmistaja ei kyennyt perustelemaan kenkien korjaavia ominaisuuksia.
Lasten kengättömyys hyvä vaihtoehto huonoille kengille
Paljasjaloin liikkuminen on vaihtoehtona yhtä vanha kuin ihmiskunta. Ajatus herättää vastustusta terveydenhuoltohenkilöstössä, joka tyrmää paljasjaloin kävelyn sivistymättömänä, epäkäytännöllisenä ja epähygieenisenä. Jalkaterien pelätään altistuvan esim. teräville esineille. Lisäksi sanotaan jalkaterien tarvitsevan tukea kovilla alustoilla liikuttaessa. Mikään näistä kommenteista ei pidä paikkaansa.
Hygieenisyyteen vetoaminen ei ole perusteltua. Lika ja bakteerit kulkeutuvat sisätiloihin vaatteissa ja etenkin kengissä. Lääkäri Pinckneyn mukaan normaalissa matossa on miljoonia mikrobeja, joista 90 % on kulkeutunut sisälle kenkien mukana.
Miten tästä eteenpäin?
Lasten ja nuorten jalkateriin ja kenkiin kohdistuva tutkimus on olematonta. Terveydenhuoltohenkilöstö korostaa edelleen vanhoja suosituksia hyvien kenkien ominaisuuksista, mikä saa aikaan jalkaterän vaurioita yhä nuoremmille lapsille. Lasten hyviin kenkiin liittyvistä vuosisataisista myyteistä on päästävä eroon
Monella lääketieteen ja terveyden alueella on siirrytty sairauksien hoitamisesta niiden ehkäisemiseen. Jalkaterveys on jäänyt kehityksestä jälkeen. Vaikka podiatria on merkittävästi
kehittänyt jalkasairauksien hoitamista, niin jalkavaivojen ennaltaehkäisylle ei ole tehty mitään. Tästä syystä esim. Amerikassa käytetään vuosittain 40 miljoonaa dollaria erilaisiin kaupallisiin tuotteisiin, joissa ihmiset uskovat olevan jalkaterveyttä parantavia ominaisuuksia. Lasten ja nuorten jalkaterveyden tutkimuksiin panostaminen on edullista ja sen vaikutukset lasten sekä aikuisten jalkaterveyteen olisivat merkittäviä.
Rossi painottaa lasten paljasjaloin liikkumista ja puhuu kengättömän kotikulttuurin luomisesta lapsille ja aikuisille. Paljasjalkaisuus tulisi nähdä osana terveellistä elämäntapaa. Asiantuntijoidenkin olisi jo myönnettävä, että lasten jalkaterät voivat paremmin ilman kenkiä kuin kenkiä käytettäessä. Myös lehdistö saisi liputtaa paljasjaloin kävelyn puolesta, kuten Keski-Euroopassa ja kenkätehtaat pitäisi pakottaa tekemään tutkimusta lasten jalkaterien ja kengän yhteisvaikutuksista. Lapsi käyttää kenkiä noin 8400 tuntia vuodessa. Jos sisätiloissa ollaan ilman kenkiä, se vähentää kenkien pitoaikaa 3000 - 5000 tuntia ja antaisi merkittävän vapauden jalkaterille kasvaa ja kehittyä terveiksi.
Suomentajan huomautus. Suomessa mm. jalkaterapeutit ovat aloittaneet puhumisen paljasjaloin liikkumisen puolesta, mm. Keski-Euroopassa omaksutun perinteen mukaan (www.barfuss-trende.de, www.barfusspark.de, www.barefooters.org)
Saatavana on myös suomalaisen valmistuttajan kevytjalkineita, jotka simuloivat paljasjaloin kävelyä sisällä ja ulkona.(www.feelmax.com)
LÄHDE
Rossi, William A. 2002: Children’s footwear: Launching Site for Adult Foot Ills. Part 4. Podiatry Management 10. 83-100.
Feelmax kevytjalkineista saat lisää tietoa laittamalla viestin Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen tai soittamalla 017 – 389 3100. Jalkineen vaikutuksesta tasapainoon on tehty gradu Kuopion yliopistolla.