Feelmax - in everyday life

“The Foot is the vital link between the person and the earth, the vital reality of his day-to-day existence.” (Philip Lewin, orthopedist)

Vuosittain käytetään satoja miljoonia dollareita kävelykenkiin, joiden sanotaan olevan mukavia ja tekevän kävelystä oikeanlaista. Podiatrit ja muut terveydenhuoltoalan ammattilaiset kehittävät jatkuvasti tuotteita ja terapioita korjaamaan kävelyn virheitä. Samanaikaisesti käytetään saman verran rahaa tukipohjallisiin, joiden tarkoituksena on normalisoida tasapainoa ja kävelyn vakautta.

Edellä mainitut hoitomuodot saattavat auttaa väliaikaisesti akuutteihin kiputiloihin ja oireisiin, mutta pidemmällä tähtäimellä ne ovat tehottomia. Tämä johtuu siitä, että kenkiä käyttävien ihmisten on biomekaanisesti mahdotonta kävellä luonnollisesti. Kengät muuttavat aina kävelyn epänormaaliksi. Millään hoitomuodolla tai apuvälineellä ei ole täysin mahdollista korjata virheellistä kävelyä.

Kävely on kehon monimuotoisin toiminto, minkä vuoksi on mahdotonta määritellä normaalia kävelyä? Kävelyyn osallistuu puolet kehon 650 lihaksesta ja 200 luusta sekä iso joukko niveliä. Puhuttaessa normaalista kävelystä, tarkoitetaan tilannetta, jossa kävelyssä on nähtävissä keskimäärin sille asetetut ominaispiirteet, standardit. Luonnollinen kävely on ihanteellista ja siinä on nähtävissä luonnonmukaiset toiminnot. Kenkiä käyttävän ihmisen kävelyä arvioitaessa voidaan puhua normaalista kävelystä ja kenkiä käyttämättömien ihmisten kävely on ns. luonnollista. Tämän näkökulman mukaan kävelyn malleissa ja toiminnoissa on merkittäviä eroavaisuuksia. Kenkiä käyttävien ihmisten virheellistä kävelyä voidaan korjata, mutta kävelystä ei voi kuitenkaan tulla luonnollista. Luonnollinen kävely ei onnistu kenkien kanssa, koska kengät rajoittavat väistämättä kehon ja jalkaterän toimintoja. Kenkä pakottaa muuttamaan kehon luonnollisia asentoja: jalkaterien asentoa, pystyasentoa, kehon mekaniikkaa, painon jakautumista.

Korkojen rooli

Kirjallisuudessa on kiinnitetty paljon huomiota korkoihin ja niiden korkeuteen, koska niiden vaikutukset pystyasentoon ja kävelyyn ovat niin ilmeiset - erityisesti jos korot ovat yli 5cm korkeat. Paljasjaloin kehon pystyasento muodostaa lattiaan nähden 90 asteen kulman. Noin 5cm korkokengissä jalkaterä jäykistyy ja kallistuu eteenpäin, minkä seurauksena taso pienenee ja nivelet: nilkka, polvi, lantio, selkäranka, pää) joutuvat työskentelemään jatkuvasti säilyttääkseen luonnollisen pystyasennon. Koska keho ei kykene sopeutumaan korkojen aiheuttamaan muutokseen, tapahtuu kineettisessä ketjussa koko ajan asentojen muutoksia.

Säännöllisen tai pitkäaikaisen korkokenkien käytön aiheuttaman vääränlaisen rasituksen ja kuormituksen seurauksena jalkaterien vaivat saattavat muuttua kroonisiksi ja aiheuttaa ylävartalon ja selkärangan alueen särkyä ja väsymistä. Korkojen käytön seurauksena lantio ja vatsalihasten toiminnot joutuvat sopeutumaan muutokseen. Paljasjaloin seistäessä lantion kallistus eteen  on noin 25 astetta, seistäessä matalilla koroilla (2,54cm) 30 astetta, yli 5cm koroilla 45 astetta ja 7,5cm koroilla 60 astetta. 

Ehkäisevätkö ”miellyttävät” 2,5 cm korot pystyasentoon kohdistuvia muutoksia? Eivät. Matalat korot vain lieventävät pystyasennossa tapahtuvien muutosten kielteisiä vaikutuksia. Kaikki korot matalista korkeisiin muuttavat pystyasentoa. Korkojen vaikutuksesta kenkään muodostuu kärjestä kantaosaan, alaspäin viettävä jyrkänne - ns. kiilakulma. Paljasjaloin kävellessä kiilakulmaa ei ole, vaan paino jakautuu tasaisesti kantapäälle ja päkiälle. Korkokengissä jalkaterän kiilakulma suurenee ja paino jakautuu epätasaisemmin, jolloin päkiään voi kohdistua jopa 90 % koko kehon painosta. Askellus ei näin ollen toteudu enää luonnollisesti kantaisku-, ja varvastyöntömallin mukaan. Paine kohdistuu päkiöille niin, että ne joutuvat työskentelemään erityisen voimakkaasti läpi kävelyn isku- ja työntövaiheen.

Korkokengissä tukipinta pienenee merkittävästi, minkä seurauksena nilkka on epävakaa ja se kallistuu sisäänpäin. Näin ollen kantaisku kohdistuu kantapään taka-ulkosyrjälle, mikä ei ole luonnollista. Paljasjaloin kantaisku kohdistuu keskelle kantaluun kyhmyä, mikä mahdollistaa luonnolliset kävelyn vaiheet; kuormitus siirtyy kantapäästä jalkaterän ulkoreunalle, päkiästä isovarpaaseen kohti varvastyöntöä. Korkeat korot lyhentävät akillesjännettä ja pohjelihaksia. Korkokenkä ”eliminoi” akillesjänteen ja jalkaterän lihaksien eteenpäin työntävän voiman, jolloin niihin syntyy lisää painetta. Eteenpäin liikkumisessa tarvittava käyttövoima joudutaan ottamaan muualta: polvista, reisien lihaksista, lantiosta ja ylävartalosta.

Akillesjänteellä sekä pohjelihaksilla on tärkeä rooli askeleen työntövoimassa ja kestävyydessä. Tämä näkyy esimerkiksi pitkänmatkan juoksussa. Ilman kenkiä varttuneilla pitkänmatkan juoksijoilla on joustavat ja voimakkaat akillesjänteet ja pohjelihakset, minkä seurauksena he hallitsevat kilpailuja.

Käynti kengän kärjessä

Katsottaessa pöydällä olevaa kenkää sivusuunnasta, on kärjessä nähtävissä kallistuma viistosti ylöspäin. Tämä on kengän käynti ja se on muokattu lestiin. Sen seurauksena varpaiden asento kengässä suuntautuu ylöspäin 1,6 - 2,5 cm tai enemmän.. Paljasjaloin seistessä, luonnollisessa jalkaterässä varpaat lepäävät tasaisesti alustalla. Kävelyn aikana ne tarttuvat alustaan ja osallistuvat askeleen työntämiseen eteenpäin. Kengän sisällä, varpaiden noustessa viistosti ylöspäin, ne eivät kykene osallistumaan kävelyyn.

Miksi käynti on rakennettu lestiin ja kenkään? Sen tarkoituksena on kompensoida päkiän kohdalta puuttuvaa joustavuutta. Käynti aiheuttaa ns. keinutuoliefektin kengän pohjaan, jolloin se ei jousta niin kuin sen pitäisi, vaan pakottaa jalkaterän ”keinahtamaan” eteenpäin kuin keinutuolin liikkeen tavoin. Mitä paksumpi ja jäykempi kengän pohja, sitä suurempi käynti tarvitaan, jotta kävely jollakin tavalla onnistuu. Käynti pakottaa varpaat irti alustalta noin 20 astetta, jolloin niiden aktiivinen toiminta on mahdotonta. Käytännöllisesti katsoen käynti estää varpaiden normaalit toiminnot.

Käynnistä johtuva varpaiden kallistuminen ylös ja kiilakulman aiheuttama kantapään ja jalkaterän alas kallistuminen muodostavat päkiään kuperan kulman, mikä aiheuttaa jalkapöytäluille ylimääräistä kuormitusta ja erilaisia vaivoja. Luonnollinen kävely häiriintyy, koska isovarvas sekä muut varpaat ovat toimintakyvyttömiä ylöspäin kallistumisen johdosta. Sen seurauksena askellus tapahtuu lähes kokonaan jalkapöytäinluiden päillä, mikä pakottaa muuttamaan kävelyn epäluonnolliseksi.

Lestin aiheuttaman haitat kävelyssä

Lestillä on keskeisiä vaikutuksia kenkään ja kävelyyn. Lesteissä on monia vikoja. Käyrä lestin malli aiheuttaa jalkaterän ja kengän välille biomekaanisen ristiriidan. Sen seurauksena useimmat kengät menettävät käytössä nopeasti muotonsa. Koska jalkaterä on malliltaan suora ja lesti on käyrä, jalkaterän on mahdotonta toimia luonnollisesti ja askeltaa oikein käyrälestisissä kengissä.

Useimmissa lesteissä päkiän kohta on koveran mallinen, jolloin keskimmäisiin jalkapöytäluihin kohdistuu liiallista kuormitusta ja painetta. Koveralla lestin mallilla on pitkät perinteet. Kun jalkaterä ns. ”uppoaa” syvemmälle kenkään, se näyttää pienemmältä. Koveran lestin seurauksena keskimmäiset kolme jalkapöytäluuta laskeutuvat normaalia alemmaksi ja ensimmäinen ja viides jalkapöytäluu nousevat ylemmäksi.  Liiallista koveruutta pyritään vähentämään laittamalla kengän ulko- ja sisäpohjan väliin erilaisia täytemateriaaleja (korkkia, kumia, lasikuitua). Jalkaterien synnyttämä lämpö, kosteus ja paine muovaavat ajan kuluessa sisäpohjan alla olevia täytemateriaaleja. Se näkyy mm. kengän sisäpohjassa päkiän kohdassa kuoppina.
Jalkapöytäluiden keskeisin tehtävä on toimia tukipisteinä. Kun ne uppoavat syvälle koveran mallisen kengän sisään, ne menettävät kävelyssä tarvittavan työntövoimansa.

Taipuminen päkiälinjasta

Paljasjaloin askellettaessa päkiä taipuu normaalisti n.54 astetta. Kengät jalassa päkiän taipuvuus vähenee 30–80 %. Sen seurauksena jalkaterän liikkuvuus ja joustavuus vähenevät ja jalkaterä joutuu työskentelemään kovemmin ja käyttämään enemmän energiaa, jolloin se rasittuu ja väsyy.

Miksi suurin osa kengistä on huonosti taipuvia? 1. Kengän pohjassa on useita eri materiaalikerroksia: ulkopohja, välipohja, sisäpohja, iskunvaimennin, täytemateriaali, sekä erilaisia pehmusteita. Monikerroksisuus rajoittaa taipumista. 2. Monissa jalkinemalleissa, esim. urheilu- ja lenkkijalkineissa, työ- ja ulkojalkineissa on paksu pohja, mikä vähentää sen taipumista

Ikäihmisillä, joiden jalkaterät eivät ole enää joustavat eivätkä täysin liikkuvat, on vaikeuksia liikuttaessa portaissa, kun paksut pohjat eivät taivu. Vuoden 1997 tilastojen mukaan portaissa kaatuneista kuoli 13.500 henkilöä, heistä 2500 oli yli 65-vuotiaita. Porraskävely vaatii kengiltä taipumista päkiälinjasta, sekä akillesjänteeltä ja pohjelihaksilta työntövoimaa.

Suurin osa ihmisistä (mukaan lukien terveydenhuoltohenkilöstö) kokeilee väärin kengän taipumista päkiän kohdalta taivuttamalla pohjaa käsien välissä. Tällöin taipuminen ei tapahdu päkiälinjan kohdalta, vaan päkiän takaa. Jos jalkaterää taivutettaisiin samalla tavalla, kaikkiin jalkapöytäluihin tulisi murtumia. Oikea testaus tapahtuu laittamalla kenkä esim. pöydälle tai lattialle. Laita käsi kengän sisään ja paina sormilla päkiästä alaspäin ja nosta toisella kädellä kengän kärkeä ylöspäin. Jos kärki taipuu päkiän kohdalta helposti, kenkä on taipuisa.

Mitä jäykempiä kenkiä käyttää, sitä enemmän kävely tapahtuu koko pohjalla ns. tasapohjaisena kävelynä. Taipuisia kenkiä käyttäessä varvastyöntö tapahtuu päkiästä.

Kengän paino

Useimmat kengät ovat liian painavia. Pukukenkäpari painaa keskimäärin 1kg. Klassisten miesten kenkien keskimääräinen paino on 1,25kg, osa työ- ja ulkosaappaista painaa vähintään 1,7 kg. Naisten juhlakenkien paino on 650-680g ja naisten saapikkaiden n. 900g.

Ihanteellinen naisten kenkäpari painaa n. 342g ja miesten n. 484g. Kevyet 450g painavat kengät edellyttävät jalkateriltä neljän tonnin päivittäistä kuormitusta (=6000 askelta). Jokainen 100g lisäpainoa kengässä lisää jalkaterän kuormaa  tonnilla.

Liian painavia kenkiä käytettäessä askelluksen sujuvuus ja helppous häiriintyy. Siksi pitkän päivän jälkeen jalat ovat väsyneet ja kengät otetaan nopeasti jalasta. Ihminen voi kävellä muutaman kilometrin kantaen molemmilla olkapäillään muutaman kilon taakkaa, mutta 90 kilometrin kävely saman verran painoa jaloissa ei onnistu. Syy on selvä: Energian kulutus on sitä suurempaa, mitä enemmän on painoa kuormittamassa kehon painovoiman keskipistettä.

Liiallinen kuormitus pakottaa jalkaterän virheelliseen asentoon kävelyn aikana. Normaali askellus häiriintyy kenkien liikuttamisesta, ei niinkään askelluksesta.

Kengän sopivuus

Myynnissä olevat kengät riippumatta merkistä, mallista tai hinnasta eivät ole jalkaterille sopivia. Tämä johtuu lestien virheistä, kenkien suunnittelusta ja valmistuksesta. Lisäksi kengän kokonumerointi on virheellinen. Käytössä oleva kokonumerointi on otettu käyttöön 630 vuotta sitten ja ”päivitetty” 117 vuotta sitten.

Esimerkki kengän laajuuksista. Ortopedi Thompsonin tutkimukseen osallistui satoja naisia. Tutkimuksessa todettiin heidän päkiänsä leveydeksi keskimäärin 9,3cm ja samasta kohdasta heidän käyttämistään kengistä mitattu leveys oli vain 7,5cm. Melkein kaikki naiset käyttivät 20 % päkiästä liian kapeita kenkiä. 

Noin 90 % miesten ja naisten kengistä on liian kapeita tai ”tiukkoja” leveydeltään. Myyjien mielestä kapeat tai ”naftit” kengät ovat hyvät, koska jalkaterä tarvitsee tukea. Samaa mieltä ovat lääkärit sekä kouluttajat. Tiukoilla tai kapeilla kengillä on kuitenkin negatiivinen vaikutus kävelyyn, koska luonnollinen jalkaterän laajeneminen joka askeleella estyy. Lisäksi normaali jalkapohjan kuormitusalue pienenee ja heikentää tasapainoa sekä tekee kävelystä epävakaata.

Pienentynyt tukipinta

Yksi monista ja salakavalimmista kengän kielteisistä vaikutuksista kävelyyn on jalkapohjan tukipinnan laaja käyttämättömyys. Kengät jalassa käveltäessä käytetään vain 50–65 prosenttia jalkapohjan pinta-alasta. Tämä on todettu tutkimalla kengänpohjan kulumajälkiä. Suurin osa kulumajäljistä on kannan ulko-takareunassa ja päkiän sisäreunassa. Muu osa pohjasta on yleensä kulumaton tai hieman kulunut.

Paljaasta jalkapohjasta otetussa painannekuvassa kuormituspinta-ala on 50–70 % suurempi. Pienentynyt tukipinta tekee jalkaterästä epävakaan ja rasittaa sitä enemmän. Ihmisen tukipinta on pienempi verrattuna esim. nelijalkaisten eläinten tukipintaa. Ja kun tukipinta entisestään pienenee kenkiä käytettäessä, normaali kävely ei ole mahdollista.

Jalkapohjan välittämä sensorinen vaste

Lääketieteen erikoisalojen edustajat, podiatrit mukaan lukien, eivät ole juurikaan kiinnittäneet huomiota maan bioelektromagneettisten voimien merkitykseen suhteessa jalkapohjasta välittyviin tuntoärsykkeisiin. Niillä on kuitenkin kahdenlainen vaikutus kävelyyn. Alueen tutkimus kuuluu podiatreille.

Jalkapohjassa ja varpaiden päissä on yli 200.000 hermopäätettä, enemmän kuin muualla kehossa. Jalkapohjat ovat ainoa ruumiinosa, joka on tuntokontaktissa ympärillä olevaan fyysiseen maailmaan. Ilman tuota yhteyttä ihminen menettää tasapainonsa ja kadottaa suuntavaistonsa. Jos eläinten tassut tehtäisiin tunnottomiksi, eläimet eivät selviytyisi pitkään hengissä. Ortopedi Lewisin sanoo: Jalkaterä on elintärkeä kytkös ihmisen ja maan välillä elintärkeässä päivittäisessä selviytymisessä.

Anatomistien Olsonin ja Seiderin mukaan jalkaterät välittävät aivoihin merkittävän määrän informaatiota ympäristöstämme, johtuen jalkapohjien kosketusta aistivien hermopäätteiden runsaudesta. Yhteydet jalkapohjasta kehoon ja aivoihin ovat välttämättömiä tasapainon, pystyasennon vakauden ja kävelyn kannalta. Tästä informaatiosta jää iso osa välittymättä, kun käytämme paksu- ja jäykkäpohjaisia kenkiä. Englantilainen lääkäri Renbourne on tutkinut tätä aihetta. Modernit kengät antavat hyvän suojan, mutta ne heikentävät jalkaterän tuntoreseptoreiden toimintaa, sekä jalkaterän, säären ja pohkeen alueen toimintoja kävelyn aikana.

Jalkapohjan tuntoreseptorien jatkuva aktivoituminen esim. paljasjaloin liikuttaessa takaa vakaan ja varmaliikkeisen kävelyn. Pikkulapsien kävely paljasjaloin on vakaampaa ja tasapainoisempaa, kuin kävely kengät jalassa. Sama koskee aikuisia. Jalkaterä, joka toimii normaalin biomekaniikan mukaisesti (mm. joustavat nivelet ja lihakset, varpaiden koukistaminen ja tarttuminen, kanta- varvastyöntö- askellus) ja tehokkaan sensorisen palautteen pohjalta, tukee neutraalia energian kulutusta kävelyn aikana.

Tukipohjallisten merkitys

Edellä esitetyt kommentit luonnollisesta kävelystä edellyttävät täysin uutta näkökulmaa pohdittaessa erityisesti sellaisten tukipohjallisten käyttöä, joiden tarkoituksena on tukea ”normaalia” kävelyn tasapainoa ja vakautta.

Koska luonnollinen kävely ei ole mahdollista kengät jalassa, yhtä mahdotonta on korjata jalkaterän toimintoja, jalkaterän ja kehon vakautta sekä tasapainoa tukipohjallisten avulla, vaikka ne olisi suunniteltu ja valmisteltu tarkkojen biomekaanisten periaatteiden mukaan.  Kengissä, jotka ohjaavat kävelyä aina virheellisesti, tukipohjalliset eivät voi toimia suunnitellulla tavalla. Kun liikeketjuna toimiva rakennelma, ihmiskeho on jalkaterän asentovirheiden seurauksena vinossa kuten Pisan torni, on siitä mahdotonta saada vakaata laittamalla perustan (jalkapohjien) alle vinoutta korjaavia rakennelmia (tukipohjallisia, kiilauksia).

Luonnollinen kävely, kengät sekä tukipohjalliset ovat biomekaanisesti mahdoton yhdistelmä.

Yhteenveto

Kun sanotaan, että moderneja kenkiä käyttävä ihminen kävelee ”normaalisti”, tarkoitetaan kävelyä, missä on nähtävissä keskimäärin kävelylle asetetut standardit. Kävelyssä tapahtuu aina eriasteisia virheitä. Paljasjaloin tapahtuvassa ”luonnollisessa” kävelyssä ei esiinny virheitä eikä toimintojen muutoksia.

On syytä pohtia, onko monien jalkavaivojen syy suoraa tai epäsuoraa seurausta kenkien aiheuttamasta virheellisestä pystyasennosta ja muuttuneesta kävelytavasta? Ja onko luonnollinen kävely mahdollista ainoastaan paljasjaloin? Kyllä, niin kauan kunnes kehitetään kaikilta ominaisuuksiltaan ”ihanteellinen” kenkä.

Ensimmäinen yritys valmistaa ”ihanteellinen” kenkä tapahtui n. 14.000 vuotta sitten. Alkuperäinen kevyt, nahkainen, pehmeäpohjainen, koroton mokkasiini oli täydellinen biomekaanisilta toiminnoiltaan.

Jalkaterän rooli kävelyssä on paljon merkittävämpi kuin useimmat podiatrit käsittävät. Jalkaterän rakenne ja biomekaaniset toiminnot ovat vastuussa ihmisten tavasta kävellä kahdella jalalla. Jalkaterän kehitys on kestänyt 4 miljoonaa vuotta ja muutamassa tuhannessa vuodessa olemme huonosti suunnitelluilla kengillä vääristäneet anatomisen kävelyn sekä lisänneet sen kuormittavuutta ja siihen liittyviä rasitustekijöitä.
.
Vääränlaisista kengistä huolimatta, ihmisrotu voi hyvin. Mutta voisimme elää vielä paremmin, jos löytäisimme uudelleen luonnollisen tavan kävellä paljasjaloin.

Lähde
Rossi William A 1999: Why Shoes Make "Normal" Gait Impossible. Part 1. Podiatry Management  3, 50-61.

Kirjoittaja on kenkäteollisuuden konsultti, joka on kirjoittanut kahdeksan kirjaa ja yli 400 artikkelia Encyclopedia Britannicaan, muun muassa laajoja artikkeleita nahan ja kengän käytöstä.